#2 TJ77SA

Siviiliaamuja jäljellä 77.. tuntuu pitkältä ajalta, mut eihän siitäkään oo kauaa kun tammikuun erä meni sisään.. eli nopsaan se aika menee. Liiankin nopsaan kun miettii mun armotonta kunnonkohotusmissiooni.. :D Jätän aina kaiken viimetippaan.
Kävin tänään opettajan kanssa pitkän keskustelun armeijasta. Herra kertoi innoissaan muistoistaan, ja huomasin vähän haikean, kaipaavan äänensävyn.. se sai mut taas odottamaan palvelusaikaa yhä enempi..

Oon ihan poikki koulupäivön jälkeen.. oli tosi rankka päivä, seisoin kokopäivän, ja jatkuvasti oli kiire jokapaikkaan. Lisäks tuli nukuttua tois vähän kun ex-kihlattu ''kävi'' ehtoolla täällä... if you know what i mean ;)))

Oon kyllä tosi väsynyt, ja päällä on lauantain jäljiltä vielä pieni krapulakin.. Tosiaan, äsken heitin nakit keittymään että saisin nopeesti jotain syötävää, menin katsomaan niitä ja aloin itkemään kunnolla - ne oli kirjaimellisesti räjähtänyt.... :D En ees muista koska olisin viimeksi oikeesti vaan purskahtanut itkuun. En oo aikoihin ollut näin väsynyt ja kiukkuinen.

Miten tää mun teksti tökkii taas näin paljon? Ennen olin hirveen hyvä kirjoittaja, äikänmaikatkin kehu aina kun peruskoulussa kirjoittelin.. apua!

#1 - Haaveista totta.

Nyt se tapahtui. Eilen oli naisten valintatilaisuus, ja sain PAMin käteeni, juurikin sillä sisällöllä kuin halusinkin. Niinisalo II/12 !
Olen siis ihan pikkutytöstä asti haaveillut pääsemisestä armeijaan. Nyt se on varmaa, enkä saa hymyä viläkään pois kasvoiltani. Näytän ilmeisesti melko typerältä, kun virnuilen ihan hullun lailla kokoajan, enkä saa inttiä mielestäni.
Pitkään olen miettinyt, että haluaisin pitää blogia, koska tykkään kirjoittaa. Ehkä kirjoittaminen on mulle helpompi tapa purkaa tunteita, kun puhuminen. Taisiis, mun suullinen ilmaisu ei oo kamaln sujuvaa, änkytän helposti, ja niinedelleen. Tälläkin hetkellä yritän kuumeisesti löytää apua änkytykseen, jottei painajaiseni kävisi armeijassa toteen...
En ole kauhean kokenut näissä blogiasioissa, joten voisitte vähän valaista mulle, että mitä kannattaisi tehdä toisin, ja mikä ihmisiä yleensä kiinnostaa. Ajattelin nyt kirjoitella armeijaan asti ainakin muutaman kerran viikossa, ja sitten palveluksessa ollessani ainakin kerran viikossa, viikonloppuisin.
Ehkö mielessäni pyörii ajatus, että kertoisin nyt lähinnä armeijaan valmistautumisesta, reenaamisesta, kysymyksistä, tuttujen reaktioista. Enpä usko ketään kiinnostavan mun päivärutiineista jaarittelu, ''heräsin, lähdin kouluun, tulin koulusta, nukuin''- tyyliset tekstit, että ehkä julkaisen aina kun on jotain tähdellistä.. :D
Äh, heräsin juuri, niin ei vissiin oo ihan oikeinkirjoitus hallussa.. tuntuu jitenkin tökkivältä tää teksti O.o..
aamusauhuille, sit mietin enempi tätä asiaa-->

P.S: tervetuloa lukemaan!