Siviiliaamuja jäljellä 77.. tuntuu pitkältä ajalta, mut eihän siitäkään oo kauaa kun tammikuun erä meni sisään.. eli nopsaan se aika menee. Liiankin nopsaan kun miettii mun armotonta kunnonkohotusmissiooni.. :D Jätän aina kaiken viimetippaan.
Kävin tänään opettajan kanssa pitkän keskustelun armeijasta. Herra kertoi innoissaan muistoistaan, ja huomasin vähän haikean, kaipaavan äänensävyn.. se sai mut taas odottamaan palvelusaikaa yhä enempi..
Oon ihan poikki koulupäivön jälkeen.. oli tosi rankka päivä, seisoin kokopäivän, ja jatkuvasti oli kiire jokapaikkaan. Lisäks tuli nukuttua tois vähän kun ex-kihlattu ''kävi'' ehtoolla täällä... if you know what i mean ;)))
Oon kyllä tosi väsynyt, ja päällä on lauantain jäljiltä vielä pieni krapulakin.. Tosiaan, äsken heitin nakit keittymään että saisin nopeesti jotain syötävää, menin katsomaan niitä ja aloin itkemään kunnolla - ne oli kirjaimellisesti räjähtänyt.... :D En ees muista koska olisin viimeksi oikeesti vaan purskahtanut itkuun. En oo aikoihin ollut näin väsynyt ja kiukkuinen.
Miten tää mun teksti tökkii taas näin paljon? Ennen olin hirveen hyvä kirjoittaja, äikänmaikatkin kehu aina kun peruskoulussa kirjoittelin.. apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti