#12 viimeinen siviiliyö

huhhuh, huomenna se alkaa! ja osaatte varmasti kuvitella kuinka paniikissa olen! toivon vain että saisin nukuttua kunnolla, huomenna on varmasti raskas päivä...

kirjoittelen nyöhemmin lisää jos en saa nyt unta :)

#11 Sataa, sataa, ropisee..

Siis eikö tuolle sateelle tule ollenkaan loppua?? Illat näyttää oikein hienoilta mutta aamusta alkuiltaan jokapäivä sataa ja kunnolla. Masentaa oikein, missä se kesäilma oikein piilottelee silloin kun mulla on vapaata? :S

Eilen tuli sitten Ruotuväki, jonka välissä oli alokasliite. Ihan mielenkiintoista luettavaa kummatkin :)
(oho, sattupa sopivasti; 11. teksti ja siviiliaamuja jäljellä 11 ;) )
Apua, ylihuomenna kymit paukkuu viimestä kertaa siviilissä, ja voin kertoa että hwtki hetkeltä jännitys vain pahenee entistä enemmän. Viimeyönä näin taas kummallista unta. Oli palvelukseen astuminen, ja sain sitten tuon kuuluisan vauhtisäkin täyteen varusteita, ja unessa sitten säkki oli niin iso ja painava, että litistyin sen alle ja heräsin.. Ihmeellisiä asioita se alitajunta tuottaa..:D

#10 tiktok

Nyt on tuliterä ajannäyttäjä ranteessa :) Oikein veden ja iskunkestävä conversen upeus :) Kiitti iskä!

Ei olis ehkä pitäny, aika menee muutenkin niin pirun nopeesti. Vaikka heinäkuun 9. päivä onkin kovassa odotuksessa, mutta en halua silti että päivät vilisee silmissä kuin pikajuna.
Tuossa vieressä vielä kuvaa mun uudesta tikittimestä.

Mistä saisin inspiksen siivoamiseen? Ennen sunnuntaita täytyis tehdä suursiivous, kun on kämppä kun hurrikaanin jäljiltä. Äh, siivoominen ja .etenkään tiskaaminen ei oo vaan mun juttu.

Nyt kun on ollu tää paska sadekeli jo kauan, niin äidin kans vähän kyräiltiin että kai ne kunnon helteet ja rantakelit alkaa tasan 9.7., mun tuurilla.. no, ehkei se sitten ainakaan alkuun niin paljon kismitä kun intissä on niin paljon kaikkee uutta ja mielenkiintosta. Vaikka tässävaiheessa jo tiedän, että varmasti jossainvaiheessa käy mielessä että mitä mä tässä teen kun voisin olla rannalla? :D

#9 - Pahoittelut

Heti tähän alkuun, syvimmät pahoitteluni pitkän tauon vuoksi. On ollut vähän kaikenlaista, ja konekkaan ei tykännyt oikein näyttää elonmerkkejä. Puhelimella en tykkää oikein päivitellä, mutta nyt taas aktivoidun. Varsinkin kun lähtöön on enää 13 aamua!!

Tosiaan. Alle kaksi viikkoa. Kahden viikon päästää on jo koettu ensimmäinen aamu intissä..jännityspaniikki on suunnaton. Kohta paukkuu jo kympit viimeistä kertaa.
Vielä pitäis hommata kello ja parit urheilurintsikat lisää. Muut asiat onkin sitten jo hoidettuna. Onneksi.

Ensiviikkokin on hyvin kiireinen tanssinopetuksen kannalta, on yksi leiri tiedossa, joten aika kuluu ihan silmissä. Kohta löydänkin itseni jo niinisalon porteilta. Huhhuh!
Juhannus ei mennyt erityisen kehuttavasti. Tuli juotua way too mutch ja nyt kaduttaa. Tuli hölmöiltyä sitten oikein olan takaa. Onneksi se ei ole kun kerran vuodessa :D

Ärsyttää kun sataa jo kolmatta päivää putkeen. Kaikki lenkkarit ihan märkinä, ja lenkillä on silti käytävä. Kohta pitäs taas lähtee, mutta kun kuulee ton armottoman ropinan ikkunaan, ei huvita. Tästä tytöstä löytyy kuitenkin jääräpäisyyttä sen verran, että pieni kaatosade ei mua ja lenkkipolkua erota perkele! :D

#8 - rakkautta

Voihan. Aikoja sitten päätin etten enää rakastu. Enkä seurustele. Kumpikin on nyt pienen ajan sisään sitten päässyt tapahtumaan. Silti, vaikka olenkin oikein oikein onnellinen ton herra kersantin kanssa, välillä entinen on mielessä. Vaikka kyseistä henkilöä vihaankin. En vaan pysty unohtamaan. Erostakin on jo melkein kolme vuotta.

Asiasta toiseen. Viikonloppuna kokeilin kullan pyynnöstä sen lomapukua. Näytin aika hauskalta, koska vaatteet kuuluu kuitenkin noin puolta pidemmälle miehelle. No, fiilis oli silti aivan mahtava. En malta odottaa että saan ihan omat vaatteet päälle.. Vaikka kulta jaksoikin irvailla nurkan takana odottavasta hajoilusta sun muuta. :D

#7 - käytännön asioita

Nyt on kiukku helpottunut ja asiat on nyt tosi hyvin, vaikka herra onkin sotimassa perjantaihin asti metsässä :p

Nyt ajattelin alkaa toden teolla pistämään käytännön asioita kuntoon. Eli kohta vien sotilasavustushakemuksen kelaan ja sitten neuvolaan hakemaan e-pillereitä. Joskus vuosia sitten käytin pillereitä mutta lopetin niiden hintatason ja mun rahatilanteen vuoksi. Nyt olisi lähinnä intin takia tarkoitus hommata. Mahdollisuus menkkojen siirtoon esimerkiksi leirien ajaksi tuntuu mulle tosi tärkeältä. Ja onhan ne muutkin hyödyt niin hyviä juuri mulle niin miksipä ei.

Kolahtaisi tuo postiluukku jo, nyt kun on väki ennakkokyselyjä alkanut saamaan, niin odottelen kovasti myös tänne :)

#6 - ikävyys

Mä vihaan ikävää. VIHAAN. Miksi se rakkain kaikista on just sillon kiinni kun sitä kaikkein eniten täällä tarvitsisi? Ja viikonlopuksikin herralla on menoo. Itku tässä kohta tulee. No, kohta meillä vaihtuu osat.. :D

Ahdistaa ihan älyttömästi nyt tää läheisyyden kaipuu, pian vihdoin loppuva koulu sekä massakuurista huolimatta pudonnut paino. Ei, en tarkoita että olisin alipainoinen tai mitään, ihan normaali paino, mutta lihasmassaa yritän kuumeisesti hankkia, koska keho on hieman heiveröinen.. Miten se paino voi noin vaan hirveellä vauhdilla pudota, vaikka oon reenit painottanut juurikin lihaksiin? Oon aika dumbass näissä asioissa, joten saa korjata, neuvoo, kritisoida yms!

En tajua tätä mun fiilistä, ilmakin on ollu ihan bueno, mutta silti mä vaan kiukkuan. Ärrh.

P.s. Huomauttakaa typoista, kirjoitan puhelimella ja autocorrecti on aina kaveri.

#5 - kärsivällisyys hukassa..

Nyt on sitten jännitys, odotus, epvarmuus, kärsimättömyys sun muut huipussaan ollu jo pari päivää. En vaan jaksa odottaa heinäkuuhun. Eilen kun odottelin junaa ja näin rauttiksella ohi kävelevän naisvarusmiehen, olin lähes kateellinen! Mikä mulla nyt oikein on? :O

Ja asiasta ruuvvimeisseliin. Tämä tyttö, vannoutunut ikisinkku, muutama vuosi sitten viimeksi seurustellut vakavasti, on viimein tosissaan rakastunut. Oikeaan mieheen. Joka teki aloitteen. En muistanut että tämmönen ''sutina'' ja siitä joku vakavampi muoto, juttu tai semmonen on näin kivaa. Tosin herra on nytkin ollu jo muutaman viikon kiinni, ja ei kauheesti olla nähty hetkeen. Mitäs nyt muutaman kerran käynyt sotkussa moikkaamassa ;) Hän ei oikein tykännyt vaan reservillä odottavasta inttileskeydestä.. :D

En tiedä pitäiskö käydä lääkörissä joku pv, kun on nyt muutamina öinä sillon tällön alkanu ihan hirvee pyörrytys kun otan valot pois ja meen maate.. pelottaa et mistä se johtuu, vielä kun yksin asun niin pelottaa aina etten herääkkään aamulla tai muuta vastaavaa. Joo, taidan olla vähän luulotautinen :D

Äitienpäivänä kun kävin äitellä niin se näytti taas kuinka innoissaan on mun intistä :)) Oli taas höpötelly työkavereillensa kovasti musta :) Äiti on paras <3

#4 - kisastudio ja hölläilyä

Oioi, kohta tulee Suomi-Ranska peli ja annoin itselleni luvan vähän lipsua reeniohjelmasta, ostin vähän kaikkee dippailtavaa ja muutaman oluen. Selvä, työntäyteinen viikonloppu kuitenkin tiedossa niin tää on ihan sallittua..kai?

Osalle tän tulevan erän alokkaista on kuulemma jo sanu niitä alokasinfojansa.. se aiheuttaa lievän jännitysefektin joka päivö postimiehen kolistellessa rappukäytävässä.. :D Eilen tuli päivälleen kaksi kuukautta palvelukseen astumiseen.. jumankekka kun aika vaan kuluu ja kuluu älyttömän lujaa.. Jännittää hirveesti mut silti ei jaksaisi mitenkään odottaa.
Huomenna tai lauantaina pitäis suunnata isän kanssa urheiluliikkeeseen ostamaan sporttiliivejä muutamat ja uudet lenkkarit. Ja sykemittari :) Kivaa! Toivottavasti tän kylän liikkeestä löytyis kaikki tarvittava, ettei tartte kauemmas lähtee hajemaan, tarvin isukin maksumiehekssi :D Se on niin innoissaan mun armeijasta että lupas avustaa kaikessa tarvittavassa. Luojan kiitos!

#3 - coopper!!

Ei luoja, alkaa siviiliaamut käymään jo tosi vähiin, huihui.. Haluaisin rullaluisteleen, mutta luistimet on edelleen porukoilla, enkä jotenkin vaan jaksa mwnnä sinne tonkimaan.. täytyy lägtee vaan juoksemaan. Aattelin oikein coopperin vetästä pitkästä aikaa. Täällä mun lähellä on sellanen kiva urheilupuisto, mitä ympäröi hyvä pururata mistä yli puolet kulkee joen vieressä. Tosi kivat maisemat.. ai että kun pääsisi jo pulahtamaan uimaan, mutta ei. Pikkusen liian kylmää toistaiseksi :D
Haluan sykemittarin!! Että lun synttärilahjaks en tajunnu pyytää ja oma budjetti ei ikimaailmassa riitä :(
Täytyis ladata kai puhelimeenkin uutta lenkkimusaa, kun nyt suurin osa lenkistä menee biisien valintaan :D
Oon itsestäni hirveen ylpee. Olin viime viikonlopun selvinpäin, ja lupauduin vielä seuraavankin olla töissä. Ja uskokaa pois, se on uutta mulle. ihanan virkistävää.
Tapasin pari viikkoa sitten miehen.. tää juttu näyttää aika hyvältä, vaikkakin hän on kapiaisena siellä, minne minä menen heinäkuussa.. saa nähdä ;))

#2 TJ77SA

Siviiliaamuja jäljellä 77.. tuntuu pitkältä ajalta, mut eihän siitäkään oo kauaa kun tammikuun erä meni sisään.. eli nopsaan se aika menee. Liiankin nopsaan kun miettii mun armotonta kunnonkohotusmissiooni.. :D Jätän aina kaiken viimetippaan.
Kävin tänään opettajan kanssa pitkän keskustelun armeijasta. Herra kertoi innoissaan muistoistaan, ja huomasin vähän haikean, kaipaavan äänensävyn.. se sai mut taas odottamaan palvelusaikaa yhä enempi..

Oon ihan poikki koulupäivön jälkeen.. oli tosi rankka päivä, seisoin kokopäivän, ja jatkuvasti oli kiire jokapaikkaan. Lisäks tuli nukuttua tois vähän kun ex-kihlattu ''kävi'' ehtoolla täällä... if you know what i mean ;)))

Oon kyllä tosi väsynyt, ja päällä on lauantain jäljiltä vielä pieni krapulakin.. Tosiaan, äsken heitin nakit keittymään että saisin nopeesti jotain syötävää, menin katsomaan niitä ja aloin itkemään kunnolla - ne oli kirjaimellisesti räjähtänyt.... :D En ees muista koska olisin viimeksi oikeesti vaan purskahtanut itkuun. En oo aikoihin ollut näin väsynyt ja kiukkuinen.

Miten tää mun teksti tökkii taas näin paljon? Ennen olin hirveen hyvä kirjoittaja, äikänmaikatkin kehu aina kun peruskoulussa kirjoittelin.. apua!

#1 - Haaveista totta.

Nyt se tapahtui. Eilen oli naisten valintatilaisuus, ja sain PAMin käteeni, juurikin sillä sisällöllä kuin halusinkin. Niinisalo II/12 !
Olen siis ihan pikkutytöstä asti haaveillut pääsemisestä armeijaan. Nyt se on varmaa, enkä saa hymyä viläkään pois kasvoiltani. Näytän ilmeisesti melko typerältä, kun virnuilen ihan hullun lailla kokoajan, enkä saa inttiä mielestäni.
Pitkään olen miettinyt, että haluaisin pitää blogia, koska tykkään kirjoittaa. Ehkä kirjoittaminen on mulle helpompi tapa purkaa tunteita, kun puhuminen. Taisiis, mun suullinen ilmaisu ei oo kamaln sujuvaa, änkytän helposti, ja niinedelleen. Tälläkin hetkellä yritän kuumeisesti löytää apua änkytykseen, jottei painajaiseni kävisi armeijassa toteen...
En ole kauhean kokenut näissä blogiasioissa, joten voisitte vähän valaista mulle, että mitä kannattaisi tehdä toisin, ja mikä ihmisiä yleensä kiinnostaa. Ajattelin nyt kirjoitella armeijaan asti ainakin muutaman kerran viikossa, ja sitten palveluksessa ollessani ainakin kerran viikossa, viikonloppuisin.
Ehkö mielessäni pyörii ajatus, että kertoisin nyt lähinnä armeijaan valmistautumisesta, reenaamisesta, kysymyksistä, tuttujen reaktioista. Enpä usko ketään kiinnostavan mun päivärutiineista jaarittelu, ''heräsin, lähdin kouluun, tulin koulusta, nukuin''- tyyliset tekstit, että ehkä julkaisen aina kun on jotain tähdellistä.. :D
Äh, heräsin juuri, niin ei vissiin oo ihan oikeinkirjoitus hallussa.. tuntuu jitenkin tökkivältä tää teksti O.o..
aamusauhuille, sit mietin enempi tätä asiaa-->

P.S: tervetuloa lukemaan!