Nyt se tapahtui. Eilen oli naisten valintatilaisuus, ja sain PAMin käteeni, juurikin sillä sisällöllä kuin halusinkin. Niinisalo II/12 !
Olen siis ihan pikkutytöstä asti haaveillut pääsemisestä armeijaan. Nyt se on varmaa, enkä saa hymyä viläkään pois kasvoiltani. Näytän ilmeisesti melko typerältä, kun virnuilen ihan hullun lailla kokoajan, enkä saa inttiä mielestäni.
Pitkään olen miettinyt, että haluaisin pitää blogia, koska tykkään kirjoittaa. Ehkä kirjoittaminen on mulle helpompi tapa purkaa tunteita, kun puhuminen. Taisiis, mun suullinen ilmaisu ei oo kamaln sujuvaa, änkytän helposti, ja niinedelleen. Tälläkin hetkellä yritän kuumeisesti löytää apua änkytykseen, jottei painajaiseni kävisi armeijassa toteen...
En ole kauhean kokenut näissä blogiasioissa, joten voisitte vähän valaista mulle, että mitä kannattaisi tehdä toisin, ja mikä ihmisiä yleensä kiinnostaa. Ajattelin nyt kirjoitella armeijaan asti ainakin muutaman kerran viikossa, ja sitten palveluksessa ollessani ainakin kerran viikossa, viikonloppuisin.
Ehkö mielessäni pyörii ajatus, että kertoisin nyt lähinnä armeijaan valmistautumisesta, reenaamisesta, kysymyksistä, tuttujen reaktioista. Enpä usko ketään kiinnostavan mun päivärutiineista jaarittelu, ''heräsin, lähdin kouluun, tulin koulusta, nukuin''- tyyliset tekstit, että ehkä julkaisen aina kun on jotain tähdellistä.. :D
Äh, heräsin juuri, niin ei vissiin oo ihan oikeinkirjoitus hallussa.. tuntuu jitenkin tökkivältä tää teksti O.o..
aamusauhuille, sit mietin enempi tätä asiaa-->
P.S: tervetuloa lukemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti